Kaikki ovat kuulleet että fyysinen kunto vaikuttaa terveyteen ja liikaakin käytetyn lauseen ’liike on lääke’. Tuttua on myös toteamus että fyysinen kunto vaikuttaa mieleen, mutta kehotietoisuus on vielä paljon enemmän. Kehotietoisuusharjoittelussa tutustut yhä paremmin parhaaseen ystävääsi, itseesi. Siinä yhdistyy keho ja mieli, niin ettei niitä voikaan erottaa toisistaan. Nykyään onkin ’oikeampaa’ puhua kehomielestä kuin kehosta ja mielestä.

 

Olen pitänyt lasten kehonhallintatunteja ja niiden aikana oppinut paljon itsekin. Etukäteen ajatukseni oli että kehotietoisuutta ja kehonhallintaa olisi tärkeää oppia jo lapsena, mutta perinteiset pilatestunnit ovat aivan liian tylsiä lapsille. Joten kehitin lapsille sopivat tunnit, jossa pilateksen idea säilyy, mutta toteutus on enemmän vuorovaikutuksellinen. Jokaisella tunnilla on oma teemansa pilatesperiaatteisiin perustuen ja eri välineitä käyttäen. Myös lasten tunneilla harjoitellaan hitaasti ja keskittyen, mutta vain lyhyen hetken kerralla. Vastapainona liikutaan reippaammin ja haastavammin sekä jutellaan siitä, mitä koetaan. Tietenkin pidin ideaani hyvänä ja minulla oli omat ennakko-odotukset siihen miten tunnit sujuisivat ja mitä lapset niistä oppisivat. Sain kuitenkin kokea yllätyksiä jokaisella tunnilla. Yllätyin siitä, miten lapset syventyivät kehonhallintaharjoittelun ideaan ja kiinnostuivat pienistä ”tietoiskuistani”. Teoriatuokiot käsittelivät asiaa mm. ryhdistä, anatomiasta, liikkumisesta, kehotyypeistä ja terveydestä. Olin ajatellut pitää aiheet lyhyinä, helposti ymmärrettävinä ja käytännön läheisinä, näyttäen ja kokeillen. Mutta lapset heittäytyivät aiheisiin kysyen ja vaatien yhä syvempiä tarkennuksia. Kerran päädyin esimerkiksi ”luennoimaan” lihaskalvoketjuista pallot ja kuminauhat apunani ja yleisöni kuunteli keskittyneesti kysyen jatkuvasti lisää!

Toinen ihmeellinen asia oli, kun näin miten paljon oman kehon ymmärtäminen auttaa toisten ymmärtämisessä ja siten luo hyväksyntää. Kun lapset oppivat miksi joku pääsee spagaattiin ja toinen ei tai millä tavalla tytöt ja pojat ovat erilaisia, he tulivat heti paljon armollisemmiksi itselleen eivätkä olleetkaan enää kateellisia toisille heidän ominaisuuksistaan. Ryhmissä oli eri-ikäisiä lapsia, joten oli luonnollista myös miettiä miten ikä vaikuttaa meihin. Oli hienoa nähdä, miten vanhemmilla lapsilla riitti kärsivällisyyttä kuunnella nuorempien kysymyksiä ja oivalluksia ja miten he rupesivat auttaa nuorempia oppimaan eri liikkeitä. Oma oivallukseni oli että tätähän pitäisi opiskella heti alakoulusta alkaen, eikä pelkästään hyvän ryhdin takia! Oman kehon tunteminen vaikuttaa minäkuvaan ja itsetuntoon sekä empatiaan ja hyväksymiseen muita kohtaan.

Aikuisten pilatestunneilla on helppo nähdä kehotietoisuuden hyödyt heti, kun tarkka, rauhallinen tekeminen poistaa kehon jännittyneisyydet. Ohjaus on kuitenkin kaikki kaikessa. Pilatesta tai muuta kehotietoisuustuntia ei ohjata heittämällä liikettä liikkeen perään tai tsemppaamalla kovempaan tekemiseen vaan kehottamalla osallistujia kuuntelemaan omaa kehoa. Yksityistunneilla ja henkilökohtaisessa valmennuksessa pääsee vielä syvemmin kehotietoisuuden maailmaan. Jossain monesta ohjaajakoulutuksestani olen saanut oppia että ohjaajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Kehotietoisuusohjauksessa pyritäänkin asiakkaan oman kehon kuuntelun ja omatoimisuuden lisääntymiseen. Kehotan ottamaan kehotietoisuutta mukaan arjen tekemisiin. Kun nostat pudonnutta tavaraa lattialta tai kurotat ylimmälle hyllylle voit samalla miettiä miten sen teet. Hevostallillani työskennelleet työntekijät ja harjoittelijat ovat mm. saaneet ohjeistusta lannan siivoamiseen käyttäen selän molempia kiertosuuntia ja lapatuen käyttöön seiniä maalatessa. Ensi reaktio tällaisiin ohjeisiin on ollut että ’really..?’, mutta myöhemmin olen saanut innostuneita kommentteja erilaisista oivalluksista omasta kehosta.Oma kehotietoisuuden matkani on alkanut lapsuuden eri urheilulajeista ja omatoimisesta liikkumisesta luonnossa. Vauhdikkaat ja taitoa vaativat tekemiset ovat kiinnostaneet enemmän ja rauhallista harjoittelua vaativat harrastukset, niin kuin pianonsoitto, ovat saaneet jäädä. Ratsastuksessa yhdistyy tarkkuus, herkkyys ja vauhdikkuus. Luulen että siinä on vastaus miksi juuri se laji sai jäädä elämääni pysyvästi. Lapsena koin ärsyttäväksi (ja perheeni varmaan vielä enemmän) herkkyyteni moneen fyysiseen tuntemukseen, kuten se, että lenkkareiden piti olla tarkasti yhtä kireänä, sukat samalle korkeudelle vedetty eivätkä vaatteiden saumat saaneet painaa yhtään. Aikuisena hevosten kouluttajana oivalsin että se ärsyttävä ominaisuus oli juuri se, joka teki minusta herkän ja tarkan hevosten kanssa. Ja vasta aikuisiällä ja monien hevosten ja ihmisten kautta olen malttanut oppia että vähemmän on enemmän ja hitaamminkin pääsee.Pilates on tietenkin ollut tärkeä osa kehotietoisuuskehitystäni. Hurahdin pilatekseen vahingossa, kun ratsastusseurani tarjosi eri lajien kokeiluja ja minulla kun oli silloin jalka paketissa pystyin osallistumaan ainoastaan pilatekseen. Se tuntui heti juuri siltä, mitä ratsastaja tarvitsee kehittyäkseen ja mitä talliyrittäjä tarvitsee pysyäkseen terveenä. Pilatekseen tutustuminen alkoi loukkaantumisesta ja muutenkin loukkaantumiset ovat antaneet tilaisuuden kehotietoisuuden lisäopiskeluun. Jokaisen tapaturman tai kehon kremppojen kuntouttamisessa on pitänyt rauhoittua ja aloittaa alusta. Se on tietenkin turhauttavaa ja masentavaa tapahtumahetkellä, mutta pidemmän päälle jokaisesta vaiheesta olen päässyt entistä ’kehoviisaampana’ eteenpäin. Myös MS taudin oireet ovat antaneet lisähaastetta kehotietoisuuteen matkan varrella, kun on pitänyt pyrkiä normaaliin olemiseen ja liikkumiseen puutumisista ja näköhäiriöistä huolimatta. Näitäkin oireita olen pystynyt helpottamaan kehotietoisuusharjoittelulla.

Kehotietoisuusharjoittelu on koukuttavaa! Myös aikuisen itsetunto kohenee kun huomaa olevansa oman terveytensä herra, eikä niin riippuvainen lääkkeistä tai lääkäreistä. Onnellisia oivalluksia saa kun se, mikä on tuntunut vaikealta tai jopa mahdottomalta, yhtäkkiä onnistuukin. Kehotietoisuudessa kehittyminen ei koskaan lopu. Aina voit huomata yhä hienovaraisempia asioita omassa kehossasi. Kehotietoisuusharjoittelun kautta elämän tuomia muutoksia kehossa voikin tarkkailla erilaisesta näkökulmasta, mikään ei ole staattista vaan matkalla ollaan aina.