Laumakunnassa kaikki hyvin

Onko ihminenkin laumaeläin? Olen hiljattain saanut tutustua erääseen laumalapseen. Mainio taapero, josta näkee millainen laumaeläin ihminen on tai oikeastaan voisi olla. Tällä lapsella on paitsi omat vanhemmat, myös lauma muita ihmisiä ympärillään äitinsä työn kautta. Pienessä lapsessa tämä luo turvallisuutta, itsetuntoa ja itsenäisyyttä. Sanotaanhan että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kokonainen kylä.

Hevosten kanssa toimineille lauma on tuttu käsite. Hevonen on laumaeläin ja tämä selittää monia sen toimintatapoja.

Hevonen käyttäytyy erilailla riippuen siitä, minkälaisessa laumassa se elää vai elääkö se ilman laumaa. Hevosen omistaja helposti toteaa hevosestaan vain että ’ tämä on tällainen’. Kuitenkin sama hevonen voi olla hyvin erilainen toisessa ympäristössä, toisessa laumassa. Hevoslaumassa vallitsee hierarkia. Jotkut hevoset ottavat johtavamman roolin, toiset väistävät aina. Jotkut hevoset sulautuvat luontevasti mihin tahansa laumaan ja toisilla menee kauan rentoutua ja löytää oma paikkansa uudessa laumassa. Myös hevosen fyysinen kunto vaikuttaa sen asemaansa laumassa. Sairas tai huonokuntoinen hevonen jää helposti alemmaksi laumassa joko niin, että se vetäytyy toisista pois tai niin, että toiset hevoset ajavat sen pois muista. Olen myös moneen kertaan nähnyt että tällainen hevonen nousee eri asemaan kun sen kunto kohenee. Hevosten roolit laumassa ovat harvoin täysin kiveen hakattuja, on tavallista että roolit vaihtelevat. Myös hevosen suhde ihmiseen heijastuu laumakäyttäytymisessä, koulutuksella voidaan vaikuttaa hevosen kokemaan turvaan omassa itsessään ja sitä kautta sen suhtautumiseen muihin laumanjäseniin.

Palatakseni tapaamaani lapseen, hänen ympäristössään tapahtuu juuri sitä turvallisuuden tunteen kehittymistä. Hän ei ole pelkästään riippuvainen äidistään, vaan on jo kokenut ja oppinut että ympärillä on paljon aikuisia, joilta saa turvaa. Kun lapsi kokee olevansa turvassa, hänen on myös helpompi itsenäistyä.  Oma turvallisuuden alue kasvaa samalla tavalla kun laumassa kasvaneella varsalla. Kun varsa vieroitetaan emästä ja sijoitetaan uuteen laumaan, on tärkeää että siinä laumassa on myös aikuisia hevosia. Varsoja laitetaan usein keskenään vain samanikäisten kanssa. Ihmislapsi kohtaa tämän saman mennessään kouluun. Jos verrataan ajatukseen ’koko kylä kasvattaa lapsen’, se on kovin erilainen maailma. Kylässä on kaikenikäisiä ihmisiä, jotka tekevät paljon erilaisia ja eri-ikäisille tyypillisiä asioita. Koulussa kuitenkin on myös aikuisia. Nuorten hevosten ikäluokkalaumoissa ei ole vanhempia hevosia ja niin jostain näistä nuorista tulee lauman johtaja. Johtajan rooli ei kuitenkaan ole tarkoitettu nuorelle, joten roolijako vääristyy. Vaihtoehtoisesti laumassa ei ehkä muodostu johtajaroolia ollenkaan ja tämäkin voi aiheuttaa turvattomuutta. Voidakseen hyvin lauma tarvitsee johtajan, on sitten kyse ihmisistä tai hevosista. Puhutaan johtajasta ja johtajuudesta. Hevosten koulutuksessa ei tänä päivänä ole trendikästä puhua johtajuudesta, vaan kaikki on kouluttamista ja hevosen oppimista. Mutta ihmisen johtajuus hevoseen nähden on tosiasia, vain vähän eri tavalla ajateltuna. Ihmisen johtajuus näkyy siinä, miten hän tallinsa asiat järjestää ja hoitaa. Ihminen päättää mitä hevosia laitetaan samaan laumaan, miten hevosia käsitellään tai milloin hevonen muuttaa toiselle tallille. On suuri ero, jos lauman jokainen hevonen on ammattilaisen käsittelemä tai jos lauma on yksityistallissa, jossa hevosia käsitellään jokaisen hevosen omistajan suosimalla tavalla. Hyvien laumojen muodostuminen vie myös aikaa, mitä nykyajan ihmisellä yleensä ei ole. Tuttu, hyvin toimiva lauma voi toimia kuntouttavana ympäristönä ongelmahevoselle. Osa tällaisen hevosen ongelmista korjaantuu kuin itsestään lauman vaikutuksesta, ilman ihmisen puuttumista. Tai no, onhan ihminen puuttunut asiaan koska se hyvin toimiva lauma on ihmisen rakentama.

Ihminenkin elää laumassa, yleensä useammassa. On perhe-, työpaikka-, koulu- ja harrastuslaumat. Tallilla on hevoslaumojen lisäksi ihmislauma. Ihmislaumaa tarkkaillessa huomaa myös mahdollisen johtajuuden puuttumisen. Ihan niin kuin hevoset, myös ihmiset voivat olla sopivassa laumassa, jossa viihtyy hyvin tai itselleen epäsopivassa laumassa. Ihmiselläkin on oma luonteva roolinsa eri yhteisöissä eivätkä kaikki roolit sovi kaikille. Mikä tekee yhteisöstä hyvän tai huonon? Jossain yhteisössä tuntuu että vuorovaikutus ja yhteistyö sujuvat vaivattomasti, jossain taas mikään ei toimi. Oletko pysähtynyt miettimään miksi jokin yhteisö toimii niin kuin se toimii? Mikä puuttuu jos toiminta takkuilee, mikä on oma roolini yhteisössä ja voinko vaikuttaa asioiden paranemiseen? Hevoset eivät järkeile tai analysoi, ne vaan reagoivat. Hevostemme käytös on monesti meidän ihmisten tuotos, myös se miten hevoset käyttäytyvät keskenään. Tämä voi olla vaikea nähdä tai ymmärtää, koska käytösmallit rakentuvat ajan kuluessa ja siihen vaikuttaa niin moni tekijä hevosen elämässä. Johtajuus on tärkeää myös ihmisten keskuudessa. Lasten ja aikuisten sekalaumoissa on yleensä hyvä idea että aikuiset johtavat toimintaa. Työyhteisössä on olemassa esimiehiä ja johtoryhmiä, erilaisia organisaatiomalleja toiminnan johtamiseen. On parempia ja huonompia systeemejä sekä hyviä ja huonoja johtajapersoonia. Johtajaroolissa olevat henkilöt voivat vaikuttaa muiden yhteisön jäsenten hyvinvointiin ja samalla myös omaan hyvinvointiinsa. Hevoslaumasta on helppo nähdä että siinä on hyvä johtaja, lauma ja sen jäsenet näyttävät levollisilta. Samoin jos selkeää johtajaa ei ole, laumassa vallitsee hermostuneisuus ja rooleista kilpaillaan jatkuvasti. Näemmekö yhtä selvästi näitä ilmiöitä ihmisten laumoissa, osaammeko tulkita tilannetta oikein ja muuttaa toimintaa parempaan suuntaan?

Siinä missä hevoset toimivat vaistojen määräämien reaktioiden varassa, ihmisellä on enemmän vaihtoehtoja elämäntavalleen. Hän voi itse vaikuttaa hyvinvointiinsa yhteisössä huomioimalla muiden hyvinvointia tai vaihtamalla ympäristöä ja yhteisöä. Jos henkilölle annetaan mahdollisuus olla roolissa, joka sopii hänelle parhaiten, hän voi hyvin ja toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta, jos hän joutuu ottamaan tai hänen oletetaan ottavan jonkun itselleen sopimattoman roolin, hänen ja mahdollisesti koko yhteisön hyvinvointi kärsii. Nykyään korostetaan paljon individualismia, miltä minusta tuntuu, minun omaa aikaa, minun itseni toteuttamista. Emme yhtä luontevasti ajattele ihmistä osana yhteisöä, laumaeläimenä. Näiden kahden asian ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Jos itseni toteuttaminen on oman persoonani ymmärtämistä ja kehittämistä, se johtaa myös läheisyydessäni olevien ihmisten parempaan hyvinvointiin.

Elämäni hevosten ja niiden ihmisten kanssa on antanut paljon mahdollisuuksia tutkia laumaelämää ja –käyttäytymistä.

On mielenkiintoista oppia yhä parempaan vuorovaikutukseen hevosen kanssa, mutta vielä hienompaa on oppia toimimaan kokonaisen lauman kanssa. Hevoset ovat kuitenkin aika helppoja ymmärtää ja suoraviivaisia toiminnassaan meihin ihmisiin verrattuna. Jospa oppisimme myös näkemään ja ymmärtämään oma roolimme muiden ihmisten keskuudessa ja miten voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa laumamme toimivuuteen ja kaikkien hyvinvointiin. Toimivassa laumassa on hyvä johtaja. Hyvä lauma tukee yksilön kehittymistä ja yksilön kehittyminen rakentaa laumaa yhä paremmaksi.