Miksi Hevostaitoa Tunteella?
Hevoset ovat tunteen mestareita. Se ei tarkoita vain sitä, että ne peilaavat ihmisen tunnetilaa ja reagoivat sen mukaisesti. Se tarkoittaa sitä, että hevonen toimii kokonaisuudessaan tunteella, se tarvitsee tunteen ihmisestä, jotta se tietää ”millainen tyyppi tämä on”.
Nykyään on tarjolla tutkimustietoa hevosen oppimisesta ja kouluttamisesta. Tätä kautta ovat tulleet tutuiksi termit positiivinen vahvistaminen (palkitseminen) ja negatiivinen vahvistaminen (paineen poistaminen), jotka molemmat ovat välttämättömiä hevosen kouluttamisessa. Tämän päivän hevosharrastajat ovat myös tietoisia siitä, että kaikki hevosen käsittely on osa sen oppimista ja kouluttamista. Haluan nostaa esiin kolmannen näkökulman, joka on oma lähtökohtani hevosten käsittelyssä ja kouluttamisessa, ja niiden kanssa elämisessä. Nimittäin tunteen, englanniksi feel. Tunne = feel ei ole ihan sama asia kun meidän tunteet = feelings, joskin myös tunteemme vaikuttavat paljon kanssakäymiseen hevosten kanssa ja ovat läsnä kun kehitämme hevosten kanssa tarvittavaa tunnetta. Ratsastuksenopetuksessa puhutaan tunteen opettamisesta, usein vaikeana asiana opettaa. Kyran jo legendaarinen lausuma mansikkahillosta kuvastaa tätä hyvin: Miten selität jollekin miltä mansikkahillo maistuu, jos hän ei ole koskaan maistanut mansikkahilloa?
Hevostaitoa Tunteella on oma suomennokseni Bill Dorrancen ja Leslie Desmondin Horsemanship Through Feel menetelmälle. Opin tämän tavan olla ja kommunikoida hevosten kanssa kun tutustuin Leslieen 1990 luvun puolessa välissä, järjestin hänen klinikoitaan Suomessa ja jatkoin harjoittelua hevosten kanssa. Voit lukea lisää miten päädyin tälle polulle tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa. Voidaan sanoa että Horsemanship Through Feel on ns. luonnollista hevostaitoa, mutta LH:n sateenvarjon alla on paljon eri toimintatapoja joissa ei käytetä tunnetta. LH onkin saanut maineen, että siinä käytetään vain negatiivista vahvistetta (paineen poistoa) ja joskus painetta nostetaan rajusti, jotta saadaan suurempi ero sen poistamiseen. Tunteeseen perustuva Horsemanship Through Feel on jotain ihan muuta.
Hevoset hakevat tunnetta toisistaan silloin,kun uudet hevoset kohtaavat ensimmäisen kerran. Tutustuminen vie useita päiviä, ennen kuin hevoset ovat ihan selvillä siitä kenestä on kyse ja miten tässä ollaan toistemme kanssa. Ulospäin tämä prosessi näyttäytyy lähestymisillä, ilmeillä, eleillä ja liikkeillä. Yleensä tutustumisjakson aikana hevosten välillä on enemmän liikettä kuin laumassa, jossa kaikki ovat jo tuttuja toisilleen. Samanlainen tutustuminen on hevoselle tärkeää kun se kohtaa uuden ihmisen. Se katsoo, haistaa ja tuntee millainen uusi ihminen on. Se on hyvin rauhallista eikä se vie kauan. Voit tarjota tämän hetken hevoselle ihan vain olemalla, seisomalla sen läheisyydessä ja antamalla hevoselle hetki tutustumisaikaa.
Hevoset ovat hyviä sopeutumaan, niinpä ne sopeutuvat meidän ihmistenkin maailmaan, vaikka se ei aina ole niiden hyvinvoinnille hyväksi. Tosin sopeutumisella on myös hyötynsä, kun esimerkiksi ratsastuskouluhevonen tottuu ja sopeutuu siihen, että sillä on paljon eri ratsastajia sitä ei enää häiritse erilaisilta tuntuvat ratsastajat ja heidän antamat avut ja niin se kokee vähemmän stressiä. Sopeutuminen ja turtuminen eivät ole sama asia. Sopeutunut ratsastuskouluhevonen tekee opetustyönsä hyvin, mutta toimii samalla herkästi kun opettaja nousee selkään. Turtunut hevonen taas ei herkisty kokeneen ratsastajan kanssa. Jos hevonen toistuvasti on kokenut että sen kanssa ei kommunikoida ja sitä ei kuunnella, se voi turtua kommunikointiin ihmisen kanssa ja sulkeutua niin, ettei se reagoi ihmisen pyyntöihin. Epäjohdonmukaisuus ja ristiriitaiset pyynnöt ihmisen puolelta voivat myös johtaa hevosen turtumiseen, mutta nämä asiat voivat myös johtaa voimakkaimpiin reaktioihin, jotka ovat ihmisen mielestä ei-toivottuja. Turtunut hevonen tai hevonen, jolla on ei-toivottua käytöstä voidaan kouluttaa uudelleen. Kun hevosta kuunnellaan eli huomataan sen pienetkin signaalit, se alkaa kertomaan enemmän itsestään. Tämä on ihmismäistä terminologiaa, mitä se oikein tarkoittaa että kuunnellaan hevosta tai että se kertoo meille jotain? Se on sitä, että tarkkaillaan hevosta, kaikkia hevosia, aina kun siihen on mahdollisuus. Tarkkaillaan, huomataan, huomioidaan ja pohditaan. Samalla tarvitaan osaamista hevosesta eläimenä, etteivät analyysimme synny vain ”omasta päästä”, jolloin vaarana on tulkita hevosta ihmismäisten silmälasien läpi. On hyvä pysyä mahdollisimman neutraalina kun pohtii hevosen reaktioita ja käyttäytymistä. Tiedätkö esimerkiksi jos hevosesi haluaa piehtaroida tai sitä kutittaa jostain kohtaa tai sillä on pissahätä? Nämä ovat tavallisia perusasioita, joita hevonen kertoo jos sitä tarkkailee. Hevonen voi kertoa paljon hienovaraisempiakin asioita, kun sitä oppii lukemaan. Kun hevonen huomaa, että sen viesteihin reagoidaan, se oppii viestimään enemmän koska se kannattaa. Tällä en kuitenkaan tarkoita että aina pitää antaa hevosen tehdä juuri sillä hetkellä kaikki mitä se haluaa. Voi olla epäkäytännöllistä antaa hevosen piehtaroida aina kun se tulee maneesiin. Miten pysyä neutraalina oman hevosensa suhteen? Omista hevosistani en ajattele kun ne tulevat luokseni tarhassa, että ne tekevät niin koska ne rakastavat minua vaan siksi, että olen toiminut niiden kanssa johdonmukaisesti. Olen kouluttanut niitä, olemme tehneet paljon asioita yhdessä, minä luen niitä ja ne lukevat minua. Jos halutaan, voidaan kutsua tätä kunnioitukseksi ja luottamukseksi.
Hevoset ovat lähtökohtaisesti yhteistyöhaluisia ja uteliaita, siksi ne ovat helppoja kouluttaa. Ne ovat myös ”anteeksiantavia”, käsittelijän tai kouluttajan ei tarvitse olla täydellinen. Tässä tullaan taas tunteeseen, joka on perusta hevosen olemiselle ja toiminnalle. Jos sinä olet se, kuka olet, kaikkine tunteinesi, jännityksinesi ja virheinesi, hevonen saa sinusta tunteen ”ai, olet tuollainen”. Mutta jos taidottomuus tai jännitys yritetään kätkeä esimerkiksi kovien otteiden alle, hevosen on vaikea toimia tilanteessa koska se ei osaa lukea sitä. Hevostaitoa tunteella ei ole pelkästään koulutusmenetelmä, se on tapa olla ja elää hevosten kanssa. Se on perusta, jonka päälle voidaan kouluttaa hevosta eri tehtäviin, niin kuin vaikka esteratsastus tai valjakkoajo. Jos joskus tulee takapakkia, perustaan voi aina palata selvittämään kommunikaatio takaisin oikeille raiteille. Jos on jo syntynyt ongelmia, menetelmän avulla voidaan luoda ”uudet aakkoset” ihmisen ja hevosen väliseen vuorovaikutukseen ja siten ratkaista ongelmat. Ihmiselle näkyvät ongelmat voivat olla esimerkiksi että hevonen jännittää, pelkää, on levoton, tunkee ihmistä päin, puree, potkii, ei mene traileriin jne. Entä positiivinen ja negatiivinen vahvistaminen? Ne ovat molemmat mukana. Kun työskennellään hevosen kanssa käyttäen kehonkieltä sekä välineitä(riimu, naru, suitset, liina tms) käytetään jatkuvasti negatiivista vahvistamista eli paineen poistoa. Positiivisena vahvisteena eli palkitsemisena käytän rapsuttamista. Hevostaitoa tunteella koko idea on kuitenkin tunne. Oman tunnetilan ja energiatason säätely osana kehonkieltä toimii sekä negatiivisena vahvisteena että positiivisena vahvisteena, koska hevoselle kaikkein tärkeintä on että se koko ajan ymmärtää miten se voi olla ja toimia tilanteessa ja mitä siltä pyydetään, eli olla ymmärrettävässä vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. Kun harjoittelee oman tunnetilan, energiatason ja kehonkielen tietoista käyttämistä, oppii käyttämään näissä koko skaalaa ja ajoittamaan reaktiot ja niiden muutokset nopeasti päälle ja pois. Mikään edellinen reaktio tai tunne ei saa jäädä päälle, hevoset eivät tunne käsitettä ”pitkävihaisuus”. Jos seuraat hevoslauman keskinäistä vuorovaikutusta huomaat saman, joku hevonen voi sanoa toiselle napakasti ”pois sieltä nyt!” ja heti sen jälkeen jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Myös se, jota käskettiin väistämään jatkaa väistämisen jälkeen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hyvä perussääntö hevosen kanssa tekemiselle on ”tee niin vähän kun mahdollista, mutta niin paljon kun tarvitsee”. Kun harjoittelee tunteella työskentelemistä hevosten kanssa, kehittyy samalla ihmisenä. Selkeä kehon kieli, tunnetilan säätely, toisen lukeminen ja huomioonottaminen, kunnioitus toista kohtaan ja lopuksi itsestään toimiva yhteys ovat asioita joita oppii tässä työskentelyssä.