Oivalluksen alkulähteellä
Minulta on monesti pyydetty blogia ja olen pitkään miettinyt minkälainen se voisi olla ja mitä minulla olisi blogin muodossa annettavaa. Tässä se nyt on, pohdintaa elämästä ja ilmiöistä, ammattini ja kokemukseni kautta nähtynä.
Tänä vuonna SeaHorseWeek tapahtuma täyttää 20 vuotta. SeaHorseWeek on nykyään koko ratsastussuomelle tuttu Hangossa järjestettävä hieno esteratsastuskilpailu heinäkuussa. 20 vuotta sitten kolme ratsastusseuraa lähtivät toteuttamaan ideaa yhdessä. Olin juuri perustanut ensimmäisen oman tallini, 23 vuotiaana, ja löysin itseni mukana myös SeaHorseWeekin suunnitteluryhmässä. Ensimmäinen SeaHorseWeek rakentui kahden paikkakunnan ympärille ja ohjelmaan kuului esteratsastuskilpailut Hangossa, kouluratsastuskilpailut Tammisaaressa ja valjakkokilpailut Dragsvikissa.
Kahden kisaviikonlopun välissä oli viikolla Ratsastajainliiton järjestämä ’Ratsastusurheilun teemapäivä’ Tammisaaressa. Jo silloin ajankohtaisia aiheita olivat mm. hevosen hyvinvointi ja ratsastuksen markkinointi. Istuin katsomossa talliyrittäjäkollegani ja hyvän ystäväni kanssa kun hevosen hyvinvointiteemaan liittyen odotettiin areenalle ruotsalaista kouluttajaa Yngve Forsgreniä. Käsiohjelmassa hänen tittelinsä oli ”Hevospsykologi” ja otsikkona ’Hevosen ja ratsastajan yhteistyöllä tuloksiin’. Demohevoseksi hänelle oli tuotu yksivuotias tamma, joka odotti vuoroaan kisa-alueen tilapäiskarsinassa. Tamma oli hermostunut ja karsinasta rupesi kuulumaan ääniä, jotka vaikuttivat siltä että se tulee kohta sieltä omin päin ulos. Kouluttaja päätti itse käydä hakemassa hevosen tallialueelta kentälle. Hän laittoi tammalle naruriimun ja käytti hieman aikaa tuodessaan sitä kenttää kohti. Siinä vaiheessa kun pari saapui kentälle yleisön eteen kouluttajan perässä kulki hyvin käyttäytyvä, levollinen nuori hevonen, jonka kanssa näytti helpolta toteuttaa loput demosta.
Enempää en edes muista tästä esiintymisestä. Tämä hetki riitti, se muutti elämäni. Ystäväni kanssa totesimme että TÄTÄ haluamme oppia ja toteuttaa omassa työssämme hevosalan yrittäjinä. Teemapäivän jälkeen menimme juttelemaan Yngve Forsgrenin kanssa kysyäksemme, tulisiko hän tallillemme kouluttamaan. Vastaus kuului että ’Voin kyllä tulla, mutta en nyt oikeastaan ole kovin hyvä tässä. Jos oikeasti haluatte hyvän kouluttajan, niin ottakaa yhteyttä Leslie Desmondiin, jolta minäkin olen oppinut.’ Näin teimme ja sitä seuraavina vuosina järjestimme Leslie Desmondin klinikoita ensin tallillamme Tenholassa ja myöhemmin Virkkalassa, jonne toimintani siirtyi vuonna 2002. Kun opiskelukaverina oli kollega ja meillä yhdessä talli täynnä hevosia, hevostaidon opiskelumme alku oli tehokasta ja hauskaa. Kaikkein tärkein asia oppimisen ja onnistumisen kannalta oli kuitenkin valtava innostus ja selkeä päämäärä. Se, joka oli syttynyt siinä lyhyessä hetkessä kun nuorta tammaa talutettiin karsinasta kentälle.
Silloin en tiennyt mihin kaikkeen tämä johtaisi, kuinka moneen ihmiseen ja hevoseen tämä vaikuttaisi ja kuinka paljon tässä olisi ammennettavaa elämän moniin eri osa-alueisiin. Olin urani aloitteleva ratsastusvalmentaja ja hevosten kouluttaja, joka kiinnostui uudesta tavasta kouluttaa hevosia. Ei mennyt kauankaan kun opin että tämän avulla voidaan tehokkaasti korjata monenlaisia ihmisen aiheuttamia hevosongelmia. Vasta myöhemmin sain kokea myös sen miten syvälle ihmisen olemukseen vaikuttaa tämäntyyppinen työskentely hevosen kanssa. Tästä tuli uusi perusta hevostelulleni ja pikku hiljaa koko elämäni marinoitui tähän ideaan. Tämän olen tietenkin oivaltanut vasta myöhemmin, kun aikaa on kulunut ja olen opiskellut lisää ihmisen kehosta ja mielestä. Oppiessani lisää törmään jatkuvasti ajatukseen ’ai niinhän se Lesliekin silloin meitä opetti’. Se oli paljon enemmän kuin hevosten käsittelyä, se oli elämän käsittelyä.
